Hyvä paha fitness

Fitness-lajit ovat saaneet parin viime viikon aikana poikkeuksellisen paljon medianäkyvyyttä, johtuen ensisijaisesti muutamista rohkeista blogiteksteistä, joissa kilpailijat ovat avanneet lajin kääntöpuolta ihailtavalla rehellisyydellä.

En ota tässä kirjoituksessa niinkään kantaa siihen, mitä mieltä olen lajista – vaan yritän antaa muutamia vinkkejä lajia suunnitteleville, ja keholajeissa jo mahdollisesti kisaileville. Vaikken ole koskaan itse kisaillut, minulla on lähes 20 vuoden treenitausta – valmennustyötä olen tehnyt muutaman vuoden, ja seurannut läheltä monen kisailijan matkaa lavalle. Varsinaisia kisavalmennuksia olen tehnyt muutamia, kisojen jälkeen ilmenneitä ongelmia olen ollut paikkaamassa monta kertaa.

Oma fysiikkani ei ole kilpatasolla, mutta olen pitänyt itseni muutaman viimeisen vuoden ajan alle 8 % rasvoissa, painon vaihdellessa välillä 101 – 105 kg. Tiedän siis ainakin jotakin siitä, miten optimaalinen kehonkoostumus saavutetaan, ja miten sitä tarvittaessa ylläpidetään.

Kilpatasolla fitness- ja bodylajit ovat kaukana kuntourheilusta – pitkä kisadieetti vaatii veronsa, ja lähtökunnosta ja valmentajasta huolimatta viimeiset viikot ovat raskaita. Todella alhainen rasvaprosentti ei ole keholle normaali tila, eikä sitä pyritäkään pitämään kisojen jälkeen. Varsinkin naisille liian matala rasvaprosentti, liian pitkään pidettynä, aiheuttaa varmasti ongelmia. Mies kestää matalampaa rasvaprosenttia pidempään, joissakin tilanteissa hyvinkin pitkään.

Valmentajan valinnassa kannattaa miettiä ainakin seuraavia asioita. Samat asiat koskevat mielestäni jokaista personal trainerin hankkimista harkitsevaa, ei pelkästään kisalavalle tähtääviä.  Aiemmin esittämäni kritiikki eri valmennusyrityksiä / valmentajia kohtaan on tulkittu siten, että tekstin tarkoituksena on ainoastaan myydä omia valmennuspalvelujani – siitä ei ole kyse, en tällä hetkellä tee lainkaan henkilökohtaista valmennustyötä.

1. Onko valmentaja itse kisannut, kuinka pitkä valmennuskokemus valmentajalla on, kuinka monta asiakasta ko valmentaja on hoitanut menestyksekkäästi kisalavalle

Aina kun kerron omana mielipiteenäni arvostavani kokemusta teoriaosaamista enemmän, muutamat valmentajat nousevat välittömästi takajaloilleen ja kertovat, ettei omakohtaisella kokemuksella ole mitään merkitystä. Heh :)

Jos olisin itse menossa kisalavalle, ottaisin valmentajakseni henkilön, joka on ollut minua kovemmassa kunnossa – huomattavasti minua kovemmassa kunnossa. En sitä, joka kertoo lukeneensa 80 kirjaa aiheesta, ja käyneensä kymmenessä seminaarissa.

On täysin eri asia vetää läpi oma kisadieetti ja tehdä se onnistuneesti monelle asiakkaalle kuin se, että on lueskellut asiasta kirjoista.

Vastaavasti – jos tavoitteeni olisi kiivetä vaikkapa Mount Everestille, ottaisin mieluummin valmentajan joka on sinne kiivennyt. Mielellään useammin kuin kerran.

2. “Se joka treenaa kovimpaa, voittaa”

Olen ollut monen suomalaisen huippuvalmentajan treenattavana. Vaikka treenit ovat olleet joskus nöyryyttävän kovia, intensiteetti syntyy tarkasta treenistä ja keskittymisestä – ei vieressä huutavasta valmentajasta, tai loputtomasta määrästä erilaisia tehokeinoja, supersarjoja ja pakkotoistoja.

Parhaiten asian on mielestäni kiteyttänyt yksi suomalaisista kehonrakennusammattilaista (joita ei ole montaa) : “Lavalla ei kysytä paljonko sä olet tehnyt sarjoja. Se ei voita joka treenaa kovimpaa, vaan se joka treenaa fiksuimmin”

Kun lihas on saanut tarpeeksi, se on saanut tarpeeksi. Ylitreenaaminen ei koskaan edistä mitään.  Kun lihas on väsytetty loppuun, sen jälkeen pitää levätä – ei väsyttää lihasta lisää

Suurin osa kisaavista urheilijoista treenaa lihakset läpi keskimäärin kerran viikossa. Jos valmentajasi ehdottaa sinulle lihasryhmien treenaamista läpi kahdesti viikossa, kysy miksi.

Jos valmentaja sanoo todella väsyneelle kisailijalle pari viikkoa ennen kisoja “Älä kuule valita, sä et tiedä väsymyksestä vielä yhtään mitään”, on ehkä aika miettiä saavutetaanko tuolla lisäpiiskaamisella enää mitään. Tietyn pisteen yli kehoa ei voi pakottaa, ei vaikka valmentaja mitä tekisi tai kuinka asiakastaan nöyryyttäisi.

3. Ruokavalio – käytä tervettä järkeä

Moni valmentaja – ja valmennusyritys – vaatii valmennettaviltaan allekirjoituksen sopimukseen, jossa valmennettava kieltäytyy kertomasta mitään valmennuksessa saamaansa tietoa ulkopuolisille. Tämä on toki ymmärrettävää, eihän kukaan halua ammattitaitoaan jaettavan ilmaiseksi.

Kun kuulen mitä kaikkea valmentajat laittavat asiakkaansa tekemään, mietin välillä halutaanko samalla sopimuksella myös turvata omaa selustaansa siltä varalta, että jotakin menee pahasti pieleen. Onko vastuu loppusuoralla valmentajan, vaiko asiakkaan ?

Muutamia järkyttäviä esimerkkejä tosielämästä : valmentaja XX:n ruokavalio, kisadieetin kolmella viimeisellä viikolla, sisältää pelkkiä proteiinijuomia, neljä kertaa vuorokaudessa. Ei vihanneksia, ei rasvahappoja, ei mitään kiinteää ravintoa. Saman valmentajan mukaan kilpirauhasen vajaatoimintaa ei tarvitse ottaa mitenkään huomioon ruokavaliota suunniteltessa. En tiedä montako onnistunutta kisadieettiä kyseinen valmentaja on asiakkailleen rakentanut, mutta ongelmilta ei tuollaisilla metodeilla varmasti voi välttyä. Jonkinlaisella medianäkyvyydellä pystyy siis helposti hankkimaan asiakkaita, vaikka varsinainen kokemus tai ammattitaito – tässä tapauksessa kisavalmennuksista – puuttuisi kokonaan.

Toisen valmentajan ruokavaliossa, kisadieetillä, proteiinimäärä on 4 grammaa vuorokaudessa. Kun valmennettava kertoo, ettei vatsa ole toiminut normaalisti enää aikoihin, vastaukseksi tarjotaan lääkkeitä. Ruokavalio ei käytännössä sisällä mitään kuituja.

Jos vatsa ja suolisto ei toimi normaalisti, miten todennäköistä on odottaa, että elimistö toimisi optimaalisesti ?

Mielestäni myös kisadieettiä suunniteltaessa kaiken lähtökohta pitää olla se, että elimistö toimii optimaalisesti. Kisadieetin pitää koostua mielestäni puhtaasta, prosessoimattomasta ravinnosta. Ei mehukeitosta, rahkasta ja Fun Light-tiivisteestä.  Jos valmentajasi väittää, että aspartaami ja muut lisäaineet ovat täysin harmittomia, mieti oletko itse oikeasti samaa mieltä.

Jos tavoite on nousta kisalavalle, ota osaava valmentaja. Ota valmentaja, jolla on näyttöä useista onnistuneista kisavalmennuksista, ja mielellään vielä omaa kisakokemusta – juuri tässä järjestyksessä. Niiden arvoa ei voi sivuuttaa, sanoipa joku nuorempi valmennusguru mitä tahansa.

4. Treenimetodit

Suurin osa kilpatason fysiikoista on rakennettu keskimäärin hyvin samantyyppisen treeniohjelman mukaan – poikkeuksiakin on, luonnollisesti.

Sarjapituudet keskimäärin 8-12 toistoa, työsarjoja lihasryhmälle 6-12. Treenin pituus noin 60 min, viikossa 4 tai korkeintaan viisi treeniä, lihasryhmät kerran viikossa läpi käytynä.

Jos valmentajasi tarjoaa sinulle ohjelman, joka on pukattu täyteen supersarjoja ja kaikkia mahdollisia jenkkilehdistä kopioituja temppuja, kysy miksi. Kysy montako mitalistia näillä metodeilla on oikeasti rakennettu, mihin nämä asiat perustuvat.

Aamuaerobisten kyseenalaistaminen tuntuu olevan myös hyvin muodikasta. En väitä että ne ovat absoluuttisen välttämättömiä, tai välttämättä absoluuttisen ylivoimainen työkalu mihinkään, edes kisadieetillä.  Niitä on kuitenkin käytetty pitkään monen kisadieetin yhtenä osana, ja käytetään edelleen monen huippuvalmentajan ohjelmissa, hyvin tuloksin.  Jos paksuposkinen nuori valmentajaa esittävä kaveri kertoo sinulle suu vaahdossa, että “tutkimusten mukaan näitä nyt ei tarvitse, kun nää ei ole tehokkaita ja ja ja”, voi olla hyvä esittää kysymys “jos sinä osaat nämä asiat noinkin hyvin, ainakin teoriassa, miksei sinulla ole valtavasti kisamenestystä omaavia urheilijoita omassa tiimissäsi”.  Jos valmentajaehdokkaasi näyttää enemmän selkeästi ylipainoiselta – tai vaihtoehtoisesti huomattavan hoikalta – kuin urheilulliselta, miettisin vahvasti toisen valmentajan hankkimista.

Teoriaosaaminen ja käytäntö ovat tässä(kin) asiassa hyvin kaukana toisistaan. Teoriassa kisadieetti kirjasta luettuna saattaa olla yksinkertaista, mutta  jos valmentaja ei ole itse koskaan omaa fysiikkaansa vienyt millekään tasolle, en tiedä kannattaako pelkän kirjaviisauden varaan paljoa rakentaa.

Lopuksi vielä aiemmin FB-sivulleni kirjoittama lyhyt mielipide fitnesslajien ympärillä käytyyn keskusteluun :

Fitness-lajit ovat saaneet parin viime viikon aikana paljon huomiota eri medioissa. Mm. bikini fitness on kasvattanut parin viime vuoden aikana suosiotaan valtavasti. Moni kisaileva urheilija on avannut blogeissaan lajin glamourin toista puolta, osa ihailtavan rehellisesti.

Jokaisessa lajissa on varmasti omat varjopuolensa ja ongelmansa, niin myös keholajeissa. Olen seurannut lajia läheltä pitkään, seurannut monen kisoihin valmistautuvan urheilijan dieettiä läheltä, olen ollut kisoissa huoltajana ja tiedän paljon myös lajin varjopuolista. En tee itse kisavalmennuksia, enkä itse tällä hetkellä seuraa lajeja kovinkaan aktiivisesti.

Kritiikille on varmasti sijansa, niin kauan kun se tulee kisakokemusta omaavan urheilijan kynästä. Käytännössä myös kaikki kokeneet ja arvostetut valmentajat ovat itse ainakin kerran kisalavalle kiivenneet.

Se mitä kritiikissä itse eniten hämmästelen on se, että yllättävän moni lajia tiukimmin kritisoivista ihmisistä ei ole koskaan kisannut, eikä välttämättä oman fysiikan osalta edusta lähellekään urheilullista henkilöä. Usein tämän kritiikki puetaan jalosti “aitoon huolestumiseen kyseisestä ilmiöstä”. Jos samaan aikaan puolet suomalaisista on kuitenkin ylipainoisia, ei fitnesslajien kasvava suosio ehkä ole suurin kansanterveyttämme uhkaava ongelma. Jokainen kisaileva urheilija ei välttämättä sairastu syömishäiriöön tai kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Usein tämä lajin ulkopuolisten esittämä kritiikki on myös vahvasti kisailevien urheilijoiden ulkonäköä arvosteleva – joka on mielestäni aina todella ala-arvoista.

Syömishäiriön kaikkia muotoja on ollut ennen fitnessbuumia, ja tulee olemaan myös sen jälkeen. Lajin syyttäminen syömishäiriöistä on mielestäni vähän sama asia kuin syyttäisi rautakauppaa naapurin puukottamisesta – “sieltä kun saa ostaa puukkoja vapaasti”

Suomessa on sananvapaus, jokaisella on tietenkin oikeus arvostella myös fitnesslajeja, vaikkapa omassa blogissaan ihan vapaasti. Jokaisella on myös oikeus valita itse oma urheilulajinsa, ja kisata siinä – tai olla kisaamatta.

Täysin lajikentän ulkopuolelta tuleva, “huolestunut” kritiikki lajin harrastajia kohtaan, kertoo mielestäni paljon enemmän kritiikkiä esittäneestä henkilöstä kuin vaikkapa bikini fitness-kisaajista. Ylipaino, alkoholi ja monet elintasosairaudet ovat kansanterveydelle ainakin vielä aika paljon suurempi uhka kuin muutaman fitnesskisaajan kisadieetistä aiheutuneet, usein hetkelliset terveysongelmat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Iltalehden haastattelu : Näillä vinkeillä pikkujoulukuntoon

Tämän päivän Iltalehdestä löydät vinkkini pikkujoulujen bikinikuntoa ajatellen :) 10689877_558680064263427_8724425726770598766_n Lyhyessäkin ajassa on mahdollista saada hyviä tuloksia – ilman ateriankorvikkeita, aamulenkkejä ja maitorahka-mehukeitto-dieettiä

Jos tarvitset tarkat ohjeet – ruoka-aineet ja tarkat annoskoot, painonhallintaan ja hyvinvointiin rakennettu Alku-valmennus antaa sinulle yhdessä paketissa kaiken.

Lue lisää täältä  

Tuotteen pääset ostamaan täältä

Hyvän terveyden avaimet, osa 1 – Nuku paremmin, nuku enemmän

Olen kirjoittanut blogissani unen keskeisestä roolista hyvinvointiin ja terveyteen. Tässä tekstissä perehdytään jälleen unen merkitykseen, ja käydään läpi sekä sängyn että tyynyn valintaan liittyviä asioita.

Asiantuntijana tekstissä toimii fysioterapeutti Pasi Koistinen. Ole hyvä Pasi

1. Syvän unen merkityksestä treenaajille puhutaan paljon.  Miksi syvä uni on niin tärkeätä?

Tarvitsemme syvää unta, jotta elimistö voi levätä ja toipua rasituksista. Jos syvän unen vaihe häiriintyy, vaikkapa johtuen epäsopivasta patjasta, aamulla voi tuntea itsensä fyysisesti väsyneeksi. Syvän unen aikana erittyy mm. kasvuhormonia, joka vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan ja sitä kautta lihasvoimaan. Eli jos nukkuu huonosti tai riittämättömästi, fyysinen suorituskyky on alhaisempi. Syvä uni virkistää unen vaiheista kaikkein eniten, silloin elimistö elpyy ja myös uusien asioiden sekä motoristen taitojen oppimista tapahtuu.

2. Uni voi siis häiriintyä huonon patjan takia. Miten valitsen oikeanlaisen patjan?

Patjan valinta on aina yksilöllistä ja siihen vaikuttavat mm. nukkumisasento ja kehon mittasuhteet. Suurin osa meistä nukkuu kylkimakuuasennossa ja silloin lantion ja olkapään pitää päästä painumaan patjan sisään. Hyvän patjan tunnistaa siitä, että se kylkimakuulla tukee kylkikaarta niin että selkäranka pysyy suorassa (kuva).

sänky

Treenaajalle sopivin patja on kehon lämmön mukaan muotoutuva patja, koska se jakaa kehon painon laajemmalla pinta-alalle. Kun vartalo saa näin enemmän tukea, öinen kääntyily vähenee ja unen laatu paranee, jolloin suorituskyky nousee.

Patja valitaan aina päätä ja niskaa oikein tukevan tyynyn kanssa eli ensin valitaan tyyny, jonka avulla sovitetaan patjaa.

3. Miten valitsen oikean tyynyn

Tyynyjä on kaikkiin nukkumisasentoihin, eli ensin täytyy tunnistaa oma luonnollinen nukkumisasento (tyypillisesti se missä asennossa nukahdat). Kylkimakuulla nukuttaessa tyynyn täytyy täyttää patjan ja pää välinen tila (riittävän korkea) niin että kaularanka ohjautuu suoraksi. Kaularanka ei myöskään saisi taipua tai kiertyä.
Kannattaa valita anatomisesti muotoiltu tyyny, koska se antaa parhaan tuen niska-hartiaseudulle.

tyyny1

Selinmakuulla tyynyn tulee olla suhteellisen matala/pehmeä ja sivuilta korkea/tukeva, jotta kaularanka olisi suorassa ja pää tuettuna keskiasentoon. Jos nukkuu sekä kylki että selinmakuulla, tähänkin nukkumisasentoon löytyy oma tyynymalli.

tyyny_

Vatsamakuulle löytyy myös oma tyynymalli, mutta tätä nukkumisasentoa treenaajan lähtökohtaisesti kannattaa välttää sen epäergonomisuuden vuoksi.

4. Mitä huono tyyny ja huono patja tekevät elimistölle

Väärän kokoinen ja/tai muotoinen tyyny on selkeä niska-hartiaseudun vaivojen pahentaja ja monissa tapauksissa jopa niiden alkusyy. Vääränlainen tyyny pidentää nukahtamisviivettä ja heikentää unen laatua.

Samoin kulunut patja pahentaa ja aiheuttaa mm. selkäoireita ja varmasti häiritsee nukkumistasi. Ihminen nukkuu elämästään kolmasosan, joten vuoteella on todella merkitystä. Etenkin treenaajille oikeanlainen patja ja tyyny ovat erityisen tärkeitä palautumisen kannalta

5. Moni treenaaja nukkuu viileässä makuuhuoneessa. Mikä idea siinä on suorituskyvyn kannalta?

Nukuttaessa kehon tulisi olla sisäisesti viileä ja ulkoisesti lämmin. Unen laatu paranee viileässä nukkumalla, koska viilennämme itseämme sisäisesti hengityksen kautta.

Useimmille sopiva makuuhuoneen lämpötila on 18-20 C astetta.

Peitto kannattaa valita huolella. NASAN kehittämä älypeitto tasaa kehon lämpöä ja mahdollistaa viileämmässä huoneessa nukkumisen. Niin ikään NASAN kehittämä kehon lämmön mukaan muotoutuva TEMPUR -patja jakaessaan painon oikein pitää pintaverenkierron (lämmön kuljetus) esteettömämpänä ja näin keho on ulkoisesti oikeanlaisessa lämpötilassa.

Nukkumisergonomiaan voi tutustua lisää:

http://www.selkakanava.fi/oppaita-selan-hoitoon

Kuvat: Tempur Sealy International

Jaksamisen salaisuus – Eveliina Tistelgren

Eveliinalta kysytään usein, kuinka hän jaksaa olla niin monessa jutussa mukana, ja vielä panostaa täysillä urheiluun. Yksi ”salaisuuksista” onkin hyviin yöuniin panostaminen ja siitä ei tingitä. Unta on saatava vähintään 8 tuntia yössä, mielellään enemmän ja sen laadullakin on väliä. Uni vaikuttaa selvästi treeneissä jaksamiseen, sekä palautumiseen. Laadukkaisiin uniin Tempur –patja, tyyny ja peitto ovat olleet apuna. Lisäksi Tempur –matkasetti on ollut käytössä matkustaessa. Eveliina sanookin, että uni on usein aliarvostettua ja hän pyrkii opettamaan myös omille asiakkailleen treenin lisäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia, johon liittyy yöunen parantaminen. Siihen löytyy kuitenkin apua ja yksi tärkeimmistä vaikuttajista on tietenkin se missä nukkuu!

eve

Urheilijan henkinen valmennus

Seuraavana vierailevana kirjoittajana blogissani toimii urheilijoiden henkistä valmennusta tekevä Samuli Perälä. Ole hyvä Samuli

Morjens kaikille!

Kiitos Sami pyynnöstä kirjoittaa blogiisi. Pyysit valikoimaan aiheen liittyen työhöni, joista yksi on toimia urheilijan henkilökohtaisena henkisen kehityksen ohjaajana. Se on siis kirjoitukseni aiheena.

Kirjoitan kohtuullisen lyhyesti tästä laajasta aiheesta ja perustan sen omiin näkemyksiini ja kokemuksiini.

Yleisesti ottaen Henkisen urheiluvalmennuksen tulee auttaa urheilijaa löytämään oma luonteensa ja oma itsensä. Sitä kautta se auttaa löytämään itselle luonnollisen tavan tehdä asioita, urheilua ja muuta elämää. Hyvä henkinen urheiluvalmennus tuottaa tiivistetysti sanottuna oikean urheilijan oikeaan lajiin oikeaan aikaan. Näin ollen se myös pitkässä juoksussa nostaa eri lajien tasoa sekä mikä tärkeintä, tuottaa onnellisia urheilijoita heille ominaisimpiin lajeihin. Tämä lisää tietenkin katsojien elämyksiä tuoden enemmän iloa ja nautintoa yleisen hyvän fiiliksen ja urheiluun ikiaikaisesti kuuluneen tervehenkisen kilvoittelun kautta.

Hyvä henkinen urheiluvalmennus (tai täsmällisemmin sanottuna -ohjaus tai -sparraus) “aiheuttaa” myös toisenlaisia asioita, jos ajatellaan yksilötasoa. Se nimittäin onnistuessaan voi saada urheilijan huomaamaan, että hän on itselleen, joko kokonaan väärässä lajissa, tai tekee sitä väärällä tavalla. Tämä toivottavasti johtaa asian korjaantumiseen, joka voi tarkoittaa, että urheilija lopettaa urheilemisen kokonaan ja vaihtaa kokonaan muuhun aktiviteettiin (jonka kokee omakseen sillä hetkellä ja joka tuottaa aitoa iloa). Hän voi myös pitää tauon ja mahdollisesti palata uudelleen tai vaihtaa lajia. Mahdollisia muita seurauksia ovat esim. kokonaan uuden harjoittelutyylin/-metodien (fysiikka, ravinto, psyyke) löytyminen tai harjoitusympäristön vaihtaminen (paikkakunta, seura, valmentaja, maa jne.).

Henkilökohtainen ohjaus

Henkilökohtaisen ohjauksen lähtökohtana on ja tulee olla urheilijan itsetuntemuksen lisääminen. Tämä tarkoittaa, että urheilija/ihminen tulee tietoisemmaksi itsensä kokonaisuudesta. Tämä johtaa ennen pitkää rauhan ja levollisuuden tilaan. Tämä tapahtuu, mikäli matkaa jatketaan tarpeeksi syvälle ihmisen psyyken läpi olemuksen ytimeen. Huomautan tässä vaiheessa, että tällaisen matkan käynyt urheilija on nykypäivänä äärimmäinen harvinaisuus. Tällaisesta asiasta puhuttaessa on kyseessä harva joukko henkisesti kehittyneitä yksilöitä. Tämä on kuitenkin sekä urheilun, että koko yhteiskunnan väistämätön kehityssuunta ja osa nuorista (ja myös harvalukuinen joukko vanhemmista) urheilijoista on ottamassa tällaista kehitysaskelta parhaillaan. Oma “palveluni” on heitä varten.

Ensimmäinen tehtävä henkistä kehitystä kaipaavalla urheilijalla/ihmisellä on siivota oma tilansa. Tässä yhteydessä tila tarkoittaa omaa sisäistä tilaa, joka on nimeltään “henkilökohtainen psyykkinen tila”. Tämän tilan kautta ihminen on yhteydessä “yhteiseen psyykkiseen tilaan”, joka yhdistää kaikki yksilöt sekä kaiken elämän toisiinsa. Psyyken siivoaminen johtaa samalla myös ulkoisen todellisuuden (fyysinen ympäröivä maailma ja fyysinen keho) järjestymiseen. “Sisäinen luo ulkoisen”, on yksi universaaleista laeista, joka koskettaa meistä jokaista.

Tämä tilan siivoaminen on ylivoimaisesti isoin haaste, jonka urheilija/yksilö tulee elämässään kohtaamaan. Haastavuutensa vuoksi hyvin harvat pystyvät sen tekemään tai ovat siihen valmiit. Yksilö joka ei ole valmis, ei yleensä ole siitä millään tavalla kiinnostunut ja on jo mahdollisesti lopettanut lukemasta tätäkin tekstiä näin pitkälle. Kun taas ne, jotka ovat siihen valmiit, ovat hyvin kiinnostuneita kuulemaan lisää.

Haaste ja tehtävä on siis:

Henkilökohtaisen psyykkisen tilan siivoaminen ja tietoisen hallinnan ottaminen oman itsen kokonaisuudesta.

Seuraavat kysymykset antavat osviittaa siihen mitä tämä pitää sisällään:

1. Mikä on ajatus- eli mentaalinen taso? Mitä merkitystä sillä on elämälleni? Olenko tietoinen ajatuksistani? Hallinnoinko ajatuksieni tontilla vai ajatteleeko joku “muu” minussa? Onko mieleni joustava ja avoin, vai jäykkä ja sulkeutunut? Onko minulla valmiita ajatusmalleja ja urautuneita ajatuskaavoja? Mitä harjoituksia voin tehdä kehittyäkseni ja tullakseni tietoisemmaksi tällä alueella?

2. Mikä on emootionaalinen eli tunteiden taso? Pidänkö sisälläni jotain vanhoja käsittelemättömiä tunteita? Voivatko ne vaikuttaa luonnolliseen elämäniloon? Onko minulla tietoisia tai alitajuisia pelkoja? Mitä ne ovat ja kuinka voin tulla niistä tietoisemmaksi? Voivatko käsittelemättömät tunteet viedä voimaa tekemisestäni? Voiko ja kannattaako niitä selvittää? Kuinka voin tulla tietoisemmaksi ja vapautua käsittelemättömistä tunteista? Mitä erilaisia harjoituksia ja keinoja on olemassa, jotta voin vapautua tällä alueella? Mitä on emotionaalinen voima?

3. Vaikuttavatko ajatukseni ja tunteeni fyysiseen kehoon? Miten? Mikä on niiden vaikutus koko elämääni?

4. Mikä on fyysisen kehon yhteys mieleen? Miten käsittelemättömät tunteet näkyvät kehossani? Mitä tarkoittaa kehon vapautuminen? Mitä merkitystä sillä on?

5. Mitä minulle tarkoittaa urheilijana ja ihmisenä kasvaminen?

Järjestän Helsingissä marraskuussa avoimen kurssipäivän ja sinne ovat tervetulleita kaikki joita kiinnostaa syventyä mm. ylläoleviin kysymyksiin ja aiheisiin. Lisätietoja voi kysellä sähköpostilla samuli.perala@gmail.com

Yleisesti totean, että yksi Henkisen urheiluvalmennuksen tärkeistä alueista on näyttää urheilijalle ja sitä kautta myös muille urheilun parissa toimiville erilainen perspektiivi katsoa asiaa. Tällä hetkellä urheilu otetaan (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) usein hyvin vakavasti ja vakavamielisesti. Urheilussa ja sen ympärillä on paljon turhaa jännittämistä, otsan rypistämistä ja asioiden epärealistista suurentelua. Urheilu voi tällaisen vakavamielisyyden ansiosta menettää paljon merkityksestään ja tarkoituksestaan iloa tuottavana, voimia antavana ja nautinnollisia elämyksiä tarjoavana piristäjänä ja terveyden edistäjänä. Vakavuus ja vakavamielisyys näkyy niin kansainvälisesti ja kansallisesti. Tällä vakavuudella on oma psykologinen taustansa yksilön tasolla ja oma materiaalinen taustansa yhteiskunnan tasolla. Toisenlaisen perspektiivin näyttäminen voi saada urheilijan avaamaan silmänsä ja päästämään irti turhanpäiväisestä vakavamielisyydestä ja “puristamisesta”. Tämä johtaa useimmiten rennompaan, hauskempaan ja myös toimivampaan tekemiseen.

Hyvä henkinen urheiluvalmennus palauttaa ihmisen (olipa hän sitten urheilija, valmentaja tai joku muu) tekemään asioita luonnollisella tavalla. Se tarkoittaa oman juttunsa tekemistä silkasta intohimosta ja ilosta. Luonnollinen tapa tehdä asioita on “Tekeminen ei minkään takia”. Tämä on haastava lause ja sen merkitystä kannustan jokaista miettimään omalla kohdallaan.

samuli

Hyvää syksyä ja alkavaa talvea kaikille lukijoille!

Lämpöä kylmenevään syksyyn – ja tulevaan talveen

Olen kirjoittanut blogissani infrapunasaunasta aiemminkin, mm täällä

Infrapunasauna on loistava työkalu mm. rentoutumiseen, palautumiseen, stressinhallintaan ja kehon puhdistamiseen mm. raskasmetalleista.

Infrapunasauna on hyvä vaihtoehto myös pieniin asuntoihin, joista ei löydy tavallista saunaa. Infrapunasaunan asentaminen ei vaadi taloyhtiön lupaa, eikä esimerkiksi vesieristyksiä. Sauna rakennetaan suoraan lattian päälle, ja pienin yhden hengen sauna vie tilaa vain noin neliön verran.

Tunnen useita huippu-urheilijoita, jotka pitävät infrapunasaunaa yhtenä parhaista työkaluista palautumiseen.

Muista ennen ja jälkeen saunomista riittävä nesteytys – puhdasta, suodatettua vettä, johon kannattaa lisätä ripaus suolaa ja tuorepuristettua sitruunaa.

Saunaa voi käyttää vaikka päivittäin – aloita 10 minuutista, ja lisää aikaa vähitellen. Sopiva lämpötila on 55-60 astetta, eli jos käytät saunaa kotona, pieni esilämmitys on järkevää.

Saunomisen aikana voit käyttää kuivaharjausta (poistaa kuollutta ihoa), voit venytellä tai käyttää vaikkapa kipukoukkua tai muita itsehierontaan sopivia työkaluja.

Blogini lukijat saavat Kuntokauppa-verkkokaupasta 10 % alennuksen kaikista infrapunasaunoista – tarjous on voimassa 15.11 asti, alennuksen saat koodilla SS1014.

Oma sauna löytyy edelleen olohuoneestani

sauna

Pikkujoulukausi lähestyy, vieläkö ehtii tehdä jotain ? (uusinta marraskuulta 2013)

Monella naisella on taas edessä yksi vuoden neljästä pakollisesta painonpudotusprojektista – pikkujoulukausi, ja pakottava tarve mahtua johonkin nykykuntoa pienempään asusteeseen. Itse suosittelisin mieluummin pitämään läpi vuoden sellaista kuntoa, että on koska tahansa valmis mihin tahansa juhlaan, tai vaikkapa uimapukuun, jos edessä on lomamatka.

Jos kesän aikana syödyt kesäkilot eivät virallisen ravitsemusterapeutin lupauksista huolimatta kadonneet, voisiko vielä tehdä jotain, ennen pikkujouluja ?

Jotakin ehtii tehdä – ei ihmeitä tietenkään, mutta pari kiloa rasvaa ja muutamia senttejä kriittisistä kohdista, helpostikin.

1. Eliminoi maitotaloustuotteet, kokonaan

Maitotaloustuotteet ylläpitävät kroonista tulehdustilaa, ja keräävät nestettä elimistöön. Jo pelkästään tätä kohtaa noudattamalla, voi paino pudota muutamassa viikossa 2-3 kg.

Eli maito, rahka ja raejuusto pois, kaikilta aterioita. Rahkan ja raejuuston tilalle laadukaampia proteiinin lähteitä. Luomulaatuista lihaa, riistaa, kalkkunaa, (villi)kalaa, kananmunia, laadukasta heraproteiinia (mikäli se sopii elimistöllesi)

2. Eliminoi kotimainen vilja, vähennä muitakin hiilihydraatteja reilusti

Kotimaisen viljan eliminointi vähentää lähes kaikilla vatsan turvotusta hyvin nopeasti. Hiilihydraattien rajoittaminen on erittäin tehokas tapa pudottaa painoa nopeasti – kun elimistön hiilihydraattivarastot tyhjenevät, ne sitovat myös vähemmän vettä itseensä.

Jätä ruokavaliostasi pois siis myös riisi, peruna ja bataatti. Saat riittävästi hiilihydraatteja vihanneksista ja marjoista.

Kun hiilihydraattien saantia rajataan selkeästi, kannattaa huomioida että suorituskyky varsinkin kovatehoisessa treenissä laskee. Kannattaa siis keventää varsinkin kovia salitreenejä parin viikon ajaksi. Salilla voit edelleen treenata, mutta lyhennä treenin kestoa hieman, ja laske myös sarjapainoja parin viikon ajaksi. Lihakset eivät katoa minnekään, todennäköisesti elimistösi on tyytyväinen kevyempään treenijaksoon.

Kun hiilihydraatit lasketaan todella alas, kannattaa ruokavalioon lisätä energianlähteeksi laadukkaita rasvoja. Kylmäpuristettu kookosöljy sopii erittäin hyvin ruokavalioon myös painoa pudotettaessa.

Huomaathan, että en suosittele matalahiilihydraattista ruokavaliota pysyvänä ratkaisuna, kenellekään.

Jos treenitehoja haluaa ylläpitää mahdollisimman tehokkaasti, luomukahvi kookosöljyllä ennen treeniä auttaa varmasti. Vihreä tee-valmiste saa hien pintaan, jos pidät sitä onnistuneen treenin mittarina.

treenilaturi

3. Lisäravinteet ?

En suosittele käyttämään rahoja ateriankorvikkeisiin, koskaan. Ne eivät ole kenellekään, mihinkään käyttötarkoitukseen, ravinnoksi kelpaavaa.

Kahvi ja vihreä tee – sekä juomina että tabletteina – ovat edelleen tehokkaimmat tuotteet painonhallinnan tueksi. Pari kupillista laadukasta luomukahvia joka päivä, lisäksi muutama kupillinen hyvää luomulaatuista vihreätä teetä.  Vihreätä teetä saa myös kapseleina, ja sen lisäksi voit hankkia vihreä kahvipapu-uutetta, joka on tehokas apuväline – kunhan ruokavalio on ensin kunnossa.

Vihreätä teetä voit juoda myös esimerkiksi näin

teekannu

Vähennä energiansaantia karsimalla ruokavaliosta pois huonompia valintoja, ja lisää tilalle parempia. Keinotekoinen ateriankorvike ei ole millään mittarilla hyvä valinta, missään tilanteessa.

Ei siis näin

feelgood

4. Liikunta

Mitään megarääkkiä ei kannata enää (koskaan) aloittaa. Voimaharjoittelun pitäisi olla ohjelmassa läpi vuoden. Jos ei ole, aloita se viimeistään nyt. Osaava valmentaja avuksi, ja oikeat puitteet treeniin. Ei ketjusalin tarjoamaa jumppatuntia, vaan ihan oikeata treeniä.

Kevyt kävely sopii tämän jakson ajaksi hyvin painonpudotusta tukemaan. Juoksua ei tarvitse aloittaa, eikä se todella matalilla hiilihydraateilla edes ole kovin nautinnollista.

5. Muut työkalut

LPG-hoito, Hypoxi, laser, kavitaatiohoito – lista erilaisten vartalohoitojen osalta on jokseenkin loputon. Mitään dramaattisia tuloksia näillä ei tietenkään saa, mutta jos rahaa on niin että sitä pitää jonnekin hävittää, eihän näistä toki haittaakaan ole.

Lupauksiin rasvasolujen lopullisesta häviämisestä ei kannata uskoa, ilman rasvaimua. LPG-hoito voi auttaa hävittämään jonkun sentin jostain, samoin kaikki muutkin toki. Mitään sellaista apua näistä ei saa, mitä ei läpi vuoden järkevällä ruokavaliolla olisi jo saavutettu.

Jos saliltasi löytyy infrapunasauna, sitä kannattaa hyödyntää. Samoin ihan tavallista saunaa kannattaa käyttää toki.

6. Juo riittävästi vettä, käytä laadukasta suolaa

Nesteen kertyminen elimistöön ei johdu liian runsaasta vedenjuonnista. Kun juot riittävästi vettä, elimistösi ei varastoi sitä. Laadukasta suolaa kannattaa ehdottomasti käyttää – vähintään 1 teelusikallinen vuorokaudessa, joko veteen tai ruokiin lisättynä.

Laadukas suola EI nosta verenpainetta, eikä kerää nestettä elimistöön.

Näillä yksinkertaisilla ohjeilla ehdit muutamassa viikossa pudottaa helposti muutaman kilon painoa – osa rasvaa, osa nestettä. Kun pikkujoulut on juhlittu, kannattaa varmasti miettiä josko jatkaisi parempia tapoja myös jatkossa – koko joulukuuta ei ole pakko syödä kuin porsas. Ne joulukilot kun eivät lähde – tai “tasoitu” – sen helpommin kuin ne kesäkilotkaan, ei vaikka kuka asiantuntija lupaisi mitä.

Jos tarvitset tarkemmat ohjeet, löydät täydelliset ohjeet täältä

Kaikki terveellisestä ruokavaliosta – ohjeet joilla selviät myös pikkujoulun jälkeen.

Ohjeita noudattaneista 12 % pudotti viidessä viikossa 6 kg tai enemmän, yli 1/3 4 kg tai enemmän. Ilman ateriankorvikkeita, ilman aamulenkkejä, ilman pakollisia salitreenejä – helposti ja hauskasti, puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa syömällä.